Käyttäjänimi:
Salasana:

 

Saksalaisen jalkaväkiryhmän kokoonpano ja toiminta kentällä

Tämän artikkelin tarkoitus on tarkastella toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen jalkaväkiryhmän koostumusta sekä toimintaa kenttäolosuhteissa. Artikkeli on koottu useita internet-lähteitä ristiin verraten ja suomennettu englannin kielisistä teksteistä, joten se saattaa sisältää pieniä asiavirheitä. Jos silmiisi pistää jokin paha epäkohta, otathan yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen: yllapito(ät)etulinja.net

 

Sisältö

 

 

 

1 Varuste- ja tehtäväjako

Ryhmä on pienin ennaltamäärätty osastokoko jalkaväkirykmentissä. Ryhmä koostuu ryhmänjohtajasta (gruppenführer), ryhmän varajohtajasta (truppführer) ja kahdeksasta sotamiehestä. Noista sotamiehistä kolme vastaa konekiväärin toiminnasta. Heihin viitataan seuraavasti: konekivääriampuja, konekivääriampujan avustaja, konekiväärin ammusmies.

Ryhmänjohtaja (Gruppenführer)
  • konepistooli
  • kuusi lipasta
  • lippaanlataaja
  • karttalaukku
  • kiikarit
  • piikkilankasakset
  • pilli
Ryhmänjohtajalla on ryhmässä ylin käskyvalta ja hän vastaa mm. seuraavista asioista:
  • Tehtävien suorittamisesta
  • Ryhmän konekiväärin tulen ohjaamisesta ja mahdollisesti myös kiväärien tulen ohjaamisesta
  • Ryhmänsä miesten taisteluvalmiudesta ja huollosta
Konekivääriampuja
  • konekivääri
  • pistooli
  • työkalukotelo
  • taskulamppu
konekivääriampujan tehtäviin kuuluu seuraavaa:
  • Konekiväärin käyttö taistelussa
  • Konekiväärin tarkastukset ja huolto
Konekivääriampujan avustaja
  • pistooli
  • Yksi varapiippu ja sen kotelo
  • 4 ammusvyötä
  • 1 ammusvyö panssarin läpäisevillä patruunoilla
  • 1 ammusvyölaatikko
  • kenttälapio
  • aurinkolasit
Konekivääriampujan avustajan paikka on ampujan vasemmalla puolella täydessä suojassa. Avustajan tehtäviin kuuluu mm. seuraavaa:
  • ammusvöiden ojentaminen ampujalle
  • avustaminen ampuma-aseman valmisteluissa
  • avustaminen syöttöhäiriöiden purkamisessa, piipunvaihdossa sekä etujalasten säädössä
  • avustaminen konekiväärin puhdistuksessa
  • vastata lähipuolustuksesta
Konekiväärin ammusmies
  • kivääri
  • Yksi varapiippu ja sen kotelo
  • 2 ammuslaatikkoa
  • kenttälapio
Konekiväärin ammusmiehen sijainti on konekiväärin takana täydessä suojassa. Ammusmiehen tehtäviin kuuluu mm. seuraavaa:
  • ammusvöiden ojentaminen avustajalle
  • ammusvöiden sekä mahdollisten rumpulippaiden täyttö
  • vanhan aseman tarkistaminen varusteista aseman vaihdon jälkeen
  • tilanteen vaatiessa toimii kiväärimiehenä
Ryhmän varajohtaja sekä kiväärimiehet (Truppführer und Schützen)
  • kivääri
  • kenttälapio

  • mahdollisesti myös:
  • käsikranaatteja
  • savukranaatteja
  • räjähteitä
  • konekiväärin rumpulippaita
  • kolmijalka
Kiväärimiehet osallistuvat tulitaisteluihin ja suorittavat mahdolliset lähitaistelut. Kiväärimiehiä johtaa pääasiallisesti ryhmän varajohtaja, joka on vastuussa myös:
  • ryhmän pitämisestä kasassa
  • käskyjen noudattamisesta
  • Yhteyden pitämisestä joukkueenjohtajaan ja muiden ryhmien johtajiin

 

2 Käskyt ja komennot

Käskyvallaksi sanotaan oikeutta antaa toista henkilöä velvoittavia käskyjä ja määräyksiä. Käskyvalta luo perustan joukon tehokkaalle ja nopealle toiminnalle taistelussa. Se selkeyttää vastuusuhteet. Käskyvalta on pysyvä tai tilapäinen. Esimerkiksi:

a) Ryhmänjohtajalla ja ryhmän varajohtajalla on sotilasarvoon katsomatta pysyvä käskyvalta ryhmänsä sotilaisiin

b) Tiedusteluosaston, vartio-osaston yms. johtajalla on tilapäinen käskyvalta osastonsa sotilaisiin.

Esimies on jokainen, jolla on pysyvä tai tilapäinen käskyvalta toiseen henkilöön. Henkilö, joka kuuluu toisen käskyvaltaan, on tämän käskynalainen. Käskynalaisen on toteutettava täsmällisesti esimiehen hänelle antamat lailliset käskyt. Esimies on tällöin yksin vastuussa käskyn täytäntöönpanon seurauksista. Jos esimiehen antama käsky on kuitenkin sellainen, että alainen joutuisi sitä täyttäessään selvästi rikkomaan lakia, hänen on ilmoitettava siitä käskyn antajalle. Jos esimies toistaa tästä huolimatta käskyn, on siitä kieltäydyttävä ja ilmoitettava viipymättä asiasta suoranaiselle esimiehelle.

Sekä esimiehen että alaisen on varmistuttava siitä, että käsky on ymmärretty oikein. Tarvittaessa käskyn voi pyytää kirjallisena. Useimmiten esimies määrittää mitä pitää tehdä ja mikä on lopputulos. Käskyyn voi liittyä toimintaohjeita. Alainen päättää miten hän käskyn toteuttaa.

Alaisen on vaadittaessa toistettava esimiehen antama tehtävä tai käsky. Alaisen tulee kysyä, jos jokin seikka on epäselvä. Käskyn takana on aina tarkoitus tai päämäärä, johon käskyn täyttämisen tulee johtaa. Selvitä itsellesi mikä on käskyn tarkoitus. Niin osaat toimia silloinkin, kun olosuhteet yllättäen muuttuvat.

Tehtävän suorittamisesta on ilmoitettava erikseen käskettäessä ja aina välittömästi, jos tehtävä on jäänyt täyttämättä tai on nähtävissä, että sitä ei pystytä toteuttamaan annetussa määräajassa. Tällä tavalla esimiehelle jää aikaa reagoida tapahtumaan ja korjata syntyvä vahinko.

Komento on lyhyt käsky tai merkki, jolla tehdään ennalta sovittu teko. Älä sotke käsitteitä käsky ja komento toisiinsa.

 

3 Käsimerkit

Alta löydät käytössä olevat vahvistetut käsimerkit sekä niiden käyttötavat ja -tilanteet. On erityisen tärkeää, että niin ryhmänjohtajat kuin myös ryhmän jäsenet painavat nämä merkit mieleensä, sillä niillä on suuri merkitys tilanteissa, joissa äänenkäyttöä on rajoitettava tai se on muulla tavoin mahdotonta.

1) Käsi suorana pystyssä
a) Ryhmänjohtajan käyttämänä:
"Huomio"

b) Ryhmän varajohtajan käyttämänä:
"Ymmärretty", "Valmiina" tai "Valmiina liikkeellelähtöön"
2) Nyrkki hartian vieressä ja tuodaan ylös toistuvasti
a) Ryhmän ollessa liikkeellä:
"Nopeammin"

b) Ryhmän ollessa pysähdyksissä:
"Järjesty" tai "Tulkaa luokseni"
3) Nyrkki hartian vieressä ja viedään haluttuun suuntaan
a) Oikealla kädellä:
"Siirtykää oikealle"

b) Vasemmalla kädellä:
"Siirtykää vasemmalle"
4) Käsi suorana 45 asteen kulmassa ja tuodaan pystyyn
a) Marssirivistössä:
"Lepo"

b) "Lepo" komennettuna:
"Muodostakaa marssirivistö"
5) Käsi suorana pystyssä ja tuodaan hitaasti sivuttain alas
Ryhmän ollessa liikkeellä:
"Hitaammin"
6) Käsi suorana pystyssä ja tuodaan nopeasti alas
a) Ryhmän ollessa liikkeellä:
"Seis"

b) Ryhmän ollessa pysähdyksissä:
"Istukaa"
7) Käsi suorana pystyssä ja tuodaan hitaasti edestä alas
"Maihin"
8) Osoitetaan kädellä haluttuun suuntaan
Ryhmän ollessa liikkeellä:
"Liikkukaa tähän suuntaan"
9) Käsi nyrkissä rinnan päällä ja tuodaan nopeasti 90 asteen kulmaan
"Ilmasuojaan"
10) Käsi suorana pystyssä ja heilutetaan ympyrässä
"Valmistautukaa"
11) Molemmat kädet suorana 90 asteen kulmassa
"Asemiin"
12) Käsi suorana 90 asteen kulmassa ja heilutetaan ympyrässä
"Kokoon"
13) Kädet ristissä rinnan päällä
"Kasatkaa kiväärit" tai "Kiväärit ajoneuvoon"
14) Käsi suorana pystyssä ja rannetta heilutetaan ympyrässä
"Alijohtajat kokoon"
15) Käsi suorana pystyssä ja päähine kädessä
"Olemme täällä"
16) Käsi suorana pystyssä ja kivääri kädessä
"Ei vihollista alueella"
17) Kivääri pään päällä molemmissa käsissä
"Vihollista alueella"
18) Käsi suorana pystyssä ja lapio kädessä
a) Annettuna edestä:
"Kaivaudumme"

b) Annettuna takaa:
"Kaivautukaa"
19) Käsi suorana pystyssä ja ammuslaatikko kädessä
"Ammuksia eteen päin"
20) Käsi suorana pystyssä ja kaasunaamarikotelo kädessä
a) Osastojen johtajien käyttämänä (tiedusteluosasto, vartio-osasto, suojeluosasto, yms.):
"Viesti joukkojen johtajalle: suojeluvaroitus"

b) Joukkojen johtajien käyttämänä (ryhmänjohtaja, joukkueenjohtaja, yms.):
"Käsky joukoille: suojeluvaroitus"
21) Käsi suorana pystyssä ja kaasunaamari kädessä
"Suojeluhälytys"

 

4 Pillimerkit

Taistelutilanteissa, joissa metelin taso sekä tilanteen sekavuus estää tärkeän kommunikoinnin johtajien ja joukkojen välillä, käytetään vahvennettuja pillimerkkejä. Pillin ominainen ääni on helppo erottaa vihollisen käyttämistä sekä omien joukkojen muista äänisignaaleista.

-------

Jatkuva vihellys "Hälytys"

- - -

Kolme pitkää vihellystä "Järjestäytykää"

-

Yksi pitkä vihellys "Liikkelle" tai "Hyökätkää"

- -

Kaksi pitkää vihellystä "Vetäytykää"

- .

Yksi pitkä ja yksi lyhyt vihellys "Oikea sivusta - Takaisin muotoon"

. -

Yksi lyhyt ja Yksi pitkä vihellys "Vasen sivusta - Takaisin muotoon"

- . .

Yksi pitkä ja Kaksi lyhyttä vihellystä "Siirtykää oikealle"

. . -

Kaksi lyhyttä ja yksi pitkä vihellys "Siirtykää vasempaan"

. . . .

Neljä lyhyttä vihellystä "Järjestäytykää uudelleen"

- . -

Yksi pitkä, yksi lyhyt ja yksi pitkä vihellys "Kokoon johtajan luokse"

 

5 Etenemismuodot

Ryhmän siirtyessä maastossa käytetään harvaa ryhmitystä, jossa miesten etäisyydet ovat suuria. Etenemismuotojen tarkoituksena on helpottaa liikkumista, lisätä taisteluvalmiutta ja joukon suojaa sekä antaa mahdollisuus joukon nopeaan, ulottuvaan ja tehokaaseen tulitoimintaan. Miesten etäisyys (abstand) etenemismuodoissa mitataan askelina (schritt). Taistelijoiden perusetäisyys on viisi askelta. Tällöin ei anneta viholliselle mahdollisuutta tuhota useita henkilöitä kerralla ja omalla tulella voidaan kattaa suurempi alue. Ryhmän perusetenemismuodot ovat avojono (schützenreihe) ja avorivi (schützenkette). Etenemismuotoon ryhmitytään joko komennolla tai vahvistetulla käsimerkillä. Etenemismuotoihin ryhmitytään aina konekivääriampujan mukaan, jota kutsutaan myös kärkimieheksi (anschlußman).

 

5.1 Avojono (schützenreihe)

Avojonoa käytetään ensisijaisesti marssilla, siirryttäessä vaikeassa maastossa ja edettäessä talvella ja pimeällä. Avojonossa ensimmäisenä kulkee konekivääriampuja ja hänen perässään konekivääriampujan avustaja ja ammusmies. Heitä seuraavat kiväärimiehet ja viimeisenä muodossa kulkee ryhmän varajohtaja, jonka tehtävänä on pitää huolta, että yksikään miehistä ei jää jälkeen.

 

5.2 Avorivi (schützenkette)

Avorivi on taisteluryhmitys, jota käytetään ensisijaisesti liikuttaessa vihollisen tulessa sekä tulitaistelua käydessä. Avoriviä käytetään silloin, kun tarvitaan suurta taistelu- ja tulenantovalmiutta. Avojonosta ryhmitytään avoriviin yleensä suoraan etenemissuuntaan. Avojonosta avoriviin siirryttäessä konekivääriampujan avustaja siirtyy konekivääriampujan vasemmalle puolelle, ammusmies sekä puolet kiväärimiehistä siirtyvät konekivääriampujan oikealle puolelle ja loput kiväärimiehet (ryhmän varajohtaja lukuunottaen) siirtyvät konekivääriampujan avustajan vasemmalle puolelle. Ryhmä voidaan komentaa avoriviin komennolla

"Ganze gruppe" "Koko ryhmä"
"Stellung" "Asemiin"

jolloin viitataan viholliskosketukseen, joten tämän kuultuaan ja avorivin valmistuttua miehet jäävät muotoon paikalleen ja valmistautuvat tulitaisteluun.

Pelkällä

"Schützenkette" "Avoriviin"

-komennolla voidaan ryhmä saattaa avoriviin liikkeestä. Kuitenkin jälkimmäistä komentoa voidaan käyttää ensimmäisen jälkeen varmistamaan, että miehet siirtyvät asemiinsa varmasti avoriviin.

 

5.3 Esimerkkejä käskyistä

Käskyt alustetaan ja sen jälkeen pannaan täytäntöön komennolla "Marsch" (Mars) tai nopeutta vaadittaessa komennolla "Marsch, marsch" (Mars, mars).

 

5.3.1 Ryhmä muodostaa avojonon

Ryhmänjohtaja käskee ryhmänsä muodostaa avojonon alkaen paikasta, jossa itse seisoo.

"Front wie ich stehe" "Kärki siihen, missä itse seison"
"Abstand 8 Schritt" "Etäisyydet 8 askelta"
"Schützenreihe" "Avojonoon"
"Marsch" "Mars"

 

5.3.2 Ryhmä muodostaa avorivin liikkeestä

Liikkeellä olevan ryhmän ryhmänjohtaja käskee ryhmänsä muodostaa avorivin ja liikkumaan nopeasti kohti pensasaitaa 10 askeleen väleillä.

"Richtung Baumreihe" "Suuntana pensasaita"
"10 Schritt zwischenraum" "Välit 10 askelta"
"Schützenkette" "Avoriviin"
"Marsch, marsch" "Mars, mars"

 

5.3.3 Muita tärkeitä komentoja etenemismuotoihin liittyen

"Halt" "Seis"

 

6 Kenttätyöt

Aika, joka kenttätöiden valmiiksi saattamiseksi vaaditaan, tulee laskea huolella. Muutama valmis hyvin asetettu ja naamioitu tuliasema on paljon tehokkaampi kuin suuri määrä puolivalmiita tuliasemia. Jos kenttätöitä tehdään alueella, joka on vihollislinjojen välittömässä läheisyydessä, on töitä vuoroteltava niin, että jonkin sortin puolustus on mahdollinen koko työajan.

Asemien tyyppi ja rakennustapa määräytyvät ennenkaikkea käytettävissä olevan ajan mukaan. Maa-aines, mahdollinen salaojitus, sääolosuhteet, henkilömäärä, työkalut sekä rakennusmateriaalit ovat myös asioita, jotka täytyy ottaa huomioon. Seuraava taulukko toimii ohjeistuksena rakentamisessa normaaliin maastoon.

Muutama tunti - Konekivääri- sekä kivääripoterot
- Yksinkertaisia piikkilankaesteitä
Puoli päivää - Suojat sirpaleita vastaan
- Sääsuojat sekä mukavuuden parantelu
Koko päivä - Piikkilankaesteiden vahvistaminen
- Asemien yhdistäminen ryömintä- tai juoksuhaudoilla
Monta päivää - Jatkuva juoksuhautaverkosto
Monta viikkoa - Järjestelmällinen puolustusasemien, juoksuhautojen sekä suojapaikkojen rakentaminen

 

6.1 Poterot

Jotta alttius heitin- ja tykistötulelle saadaan mahdollisimman alhaiseksi, on poterot rakennettava mahdollisimman pieniksi. Poterojen seinämät on rakennettava mahdollisimman jyrkiksi maa-aineksesta riippuen. Juoksevaan maa-ainekseen, esim. hiekkamaahan, kaivaessa tulee seinämät tukea. Tukeminen suoritetaan myös pysyville rintamalinjoille rakennettaviin asemiin. Haittapuolena seinämien tukeminen hankaloittaa sortuneiden poteroiden ja taisteluhautojen korjaamista, sillä seinämiä on korjauksessa levennettävä.

Jos vihollistilanne niin sallii, on pintamaa poistettava poteron päältä ja sen takaa sopivan matkan päästä käytettäväksi myöhemmin poteron naamiointiin. Muusta maa-aineksesta poteron sivuille rakennettavat kummut tulee sijoittaa sopivan matkan päähän, jotta maa-aineksen siirtäminen toistamiseen ei ole tarpeellista. Sivuille nousevat kummut tulee pitää matalina ja loivina, jotta ne suojelevat vihollistulelta, mutta eivät rajoita nakökenttää tai paljasta asemaa viholliselle. Ylimääräinen maa-aines tulee levittää mahdollisimman huomaamattomaan paikkaan, mieluiten poteron taakse ja vain yhtä reittiä pitkin.

Jokaisella asemalla tulee olla vaihtoasema, jonka tulee sijaita vähintään 50 metrin päässä alkuperäisestä asemasta. Sen täytyy täyttää samat vaatimukset kuin alkuperäisenkin aseman. Jos mahdollista, asemia yhdistämään tulee kaivaa juoksuhauta. Juoksuhaudan tulee mutkitella, mutta mutkien ei saa olla teräviä vaan kaarevia.

 

6.1.1 Kiväärimiesten poterot

On olemassa kaksi kiväärimiehen peruspoteroa (schützenloch). Yhden miehen ja kahden miehen poterot. Yhden miehen potero, jota voidaan myös kutsua ryssänpoteroksi (russenloch), on yksinkertainen 70 cm leveä kuoppa, jossa sotilas on kyykyssä. Tätä poteroa voidaan syventää seisomapoteroksi ja jopa leventää muodostamaan kahden miehen potero. Seisomapoteron korkeus määräytyy luonnollisesti sotilaan mukaan, joten kahden miehen poteroon sijoitettavien miesten on hyvä olla suurin piirtein saman mittaisia.

Kahden miehen potero (schützenloch fur 2) on edellä mainituista poteroista varteenotettavampi vaihtoehto, sillä siinä toinen sotilaista voi levätä toisen vartioidessa. Aluksi kahden miehen potero oli suora 80 x 180 cm kokoinen kuoppa, mutta myöhemmin vuonna 1944 kaarevasta versiosta tuli standardi. Kuten kuvasta voi todeta on kaareva kiväärimiehen potero noin 60 x 280 cm kokoinen kuoppa, joka on jaettu kolmeen osaan: reunoilla sijaitseviin noin 60 x 80 cm kokoisiin ampumatasanteisiin ja keskellä sijaitsevaan syvempään noin 60 x 120 cm kokoiseen osaan. Tämä siksi, että tykistötulen aikana tai tankkien ajaessa kuopan yli, voivat sotilaat istua suojassa ampumatasanteillaan jalkojen levätessä keskisyvänteessä.

 

6.1.2 Konekiväärin potero

Ryhmän konekiväärin potero on kevyesti kaareva 80 x 160 cm kokoinen kuoppa, jonka molemmista reunoista lähtevät noin 80 cm pituiset syvennykset takamaastoon päin. Syvennykset toimittavat samaa virkaa kuin kaarevassa kahden kiväärimiehen poterossa. Poteron edessä on noin 20 cm syvä U-muotoon kaivettu syvennys konekiväärin jaloille.

 

6.2 Kenttämittaus

Kenttäolosuhteissa mittoja on vaikea hahmottaa ja poterot kannattaakin usein tehdä sotilaiden koon perusteella, mutta alla on muutama muistisääntö, joiden perusteella kentälläkin mittaaminen onnistuu:

 

  • suoran kenttälapion pituus on noin 50 cm
  • lapion terän pituus on noin 20 cm
  • pitkän lapion pituus on noin 110 cm

 

 

7 Taistelussa

Ryhmän toiminnan tulee taistelussa olla nopeaa ja tehokasta niin fyysisesti kuin myös päätöksenteon saralla. Pienikin ryhmänjohtajan tai kenen tahansa avainroolissa olevan sotilaan virhe saattaa koitua koko ryhmän kohtaloksi. Tämän vuoksi ryhmän toimintaa taistelutilanteissa ohjaavat lukuisat tilanteiden mukaiset toimintamallit.

 

7.1 Tulitaistelu

Tulitaistelun tarkoituksena on sitoa ja tuhota vihollinen. Ryhmänjohtaja määrää konekiväärin paikan sekä johtaa sen tulta. Ryhmän varajohtaja johtaa kiväärimiesten tulta. Joissain tapauksissa, kuten esim. vihollispartioiden tai lähettien väijytyksessä, ryhmänjohtaja saattaa suosia tarkkuuskivääriä konekiväärin sijasta. Näin ollen vihollisen on vaikeampi paikallistaa ryhmän sijaintia. Kiväärimiehet yhtyvät tulitaisteluun tarvittaessa tai ryhmän edetessä. Ryhmä ei normaalisti osallistu pitkäaikaisiin tulitaisteluihin. On suositeltavaa avata tuli täydestä suojasta ja yllättää vihollinen.

 

7.1.1 Kohteet ja ammukset

Kohteet valitaan tehtävästä riippuen. Pääkohde on vihollisen puolustuksen avainkohta, joka murtamalla päästään tavoitteeseen. Hyvin naamioidut kohteet havaitaan yleensä vasta, kun vihollinen avaa tulen. On tärkeää, että naamioidut kohteet havaitaan. Muutoin ryhmänjohtaja määrää aluetulitusta maastonkohdille, joissa uskoo vihollisasemien olevan. Tässä tapauksessa jokainen kiväärimies ampuu itseään vastapäätä olevia maastonkohtia. Ryhmänjohtajan tulee tiedostaa ryhmänsä ammusmäärä sekä täydennysten saapumisajankohta.

 

7.1.2 Tähtäyskohdat

Aluksi tähtäyskohdat valitaan päättelemällä etäisyys kohteeseen. Iskemistä sekä vihollisen reaktioista päättelemällä ryhmänjohtaja sekä kiväärimiehet määrittävät tulensa tehokkuuden. Tähtäyskohta on kohdallaan, jos iskemiä tulee vihollisen eteen ja juuri vihollisen taakse. Miesten täytyy osata itse määrittää tähtäyskohtansa. Jos tähtäimien uskotaan olevan väärin säädetyt, voidaan ne säätää tulittamalla vihollisen lähellä olevaan helposti havaittavaan maastonkohtaan.

 

7.1.3 Tulikuri

Tulikuri on tärkeä osa onnistunutta tulitaistelua. Olkoon tilanne kuinka uuvuttava tai vaarallinen tahansa, tulikuria on noudatettava. Jokaisen sotilaan tulee muistaa seuraavat pääkohdat:

 

  • tulen saa avata vasta ryhmänjohtajan käskystä tai vihollisen yllättäessä
  • maastoa tulee käyttää parantamaan tulen tehokkuutta
  • tähtäyskohta tulee valita huolella ja tarkasti
  • ammusten kulutusta tulee seurata
  • koko ryhmän tulen levittäytymistä tasaisesti tulee seurata

 

 

7.1.4 Tulitaistelun johtaminen

Kun ryhmä on levittäytynyt laajalle rintamalle vihollistulen alaisuuteen, on mahdollista, että ryhmänjohtaja tai edes ryhmän varajohtaja eivät pysty johtamaan koko ryhmän tulta. Näissä tapauksissa kiväärimiehet tulittavat oman harkintansa mukaan. Jokaisen sotilaan tulee tietää ryhmänsä tehtävä sekä tapa, jolla ryhmänjohtaja sen aikoo suorittaa. Ryhmänjohtaja voi myös käskeä koko ryhmää tulittamaan yhtä kohdetta. Jos tarpeellista, ja tilanteen niin salliessa, ryhmänjohtaja liittyy tulitaisteluun. Tulenavaus riippuu täysin tilanteesta ja on ryhmänjohtajan päätettävissä. On tärkeää, että ryhmänjohtaja määrää konekiväärin maalit ja tähtäinasetukset.

Nopeissa tilanteissa ryhmänjohtajan komennolla "Stellung - Feuer frei" (Asemiin - Tuli vapaa) konekivääri ja/tai kiväärimiehet ottavat asemat muodostamalla avorivin (schützenkette) ryhmänjohtajan kohdille ja avaavat tulen. Kun taas suojaisassa paikassa ryhmänjohtaja ottaa asemat ja määrittää kohteet. Ryhmä avaa tulen ryhmänjohtajan erikseen sovitusta merkistä (huudosta, pillistä, käsimerkistä). Hätätilanteissa, kuten esim. aukiolla vihollisen tulen alaisena, yksittäiset sotilaat valitsevat kohteensa sekä suojautuvat itsekseen. Jos konekiväärin kohde on vaikeasti osuttavissa, voi ryhmänjohtaja käyttää konekivääriä.

 

7.1.5 Esimerkkejä käskyistä

Käskyjen kentällä tulee olla lyhyitä ja yksiselitteisiä. Vihollisten sijainti tulee aina sitoa johonkin lähellä olevaan helposti havaittavaan maastonkohtaan. Käskyissä mainitut luvut ovat aina metreinä ellei erikseen muuta mainita. Helposti muistettava käskyrunko tulitaistelussa on seuraavanlainen:

 

  1. Kuka (kenelle käsky suunnataan)
  2. Missä
  3. Mitä (kohde)
  4. Tähtäinasetukset
  5. Muuta huomioitavaa
  6. Tuli vapaa

 

 

7.1.5.1 Konekivääri avaa tulen yksin

Ryhmänjohtaja paikallistaa kohteen, yleensä kiikareilla, konekivääriampujalle. Esimerkiksi:

"Maschinengewehr" "Konekivääri"
"Weißes Haus mit fahne" "Valkoinen talo, jossa lippu"
"Rechts 25 davon im Maschinengewehr" "Siitä 25 oikealle, konekivääri"

Sitten hän määrittää tähtäinasetukset. Esimerkiksi:
"Visier 600" "Tähtäimet 600m"

Jos konekivääri ei ole vielä asemassa, konekivääriampujan avustaja tuo sen asemaan kuullessaan komennon
"Stellung" "Asemiin"

Kuultuaan komennon
"Feuer frei" "Tuli vapaa"

konekivääriampuja avaa tulen.

 

7.1.5.2 Koko ryhmä avaa tulen

"Durchrufen" "Toistakaa"
"Ganze Gruppe" "Koko Ryhmä"
"Halbrechts am Waldrand Baumschützen" "Puoliksi oikealla, tarkka-ampujia puussa"
"Nicht zu erkennen" "Ei näkyvissä"
"Visier 450" "Tähtäimet 450m"
"M.G. 200 Schuß" "Konekivääri, 200 laukausta"
"Baumkrone abfeuern" "Tulittakaa puunlatvoja"
"Feuer frei" "Tuli vapaa"

 

7.1.5.3 Aluksi konekivääri avaa tulen ja myöhemmin kiväärimiehet liittyvät tulitaisteluun

"Maschinengewehr" "Konekivääri"
"Geradeaus" "Suoraan edessä"
"Schornstein 400" "Savupiippu 400m"
"Rechts davon im Acker Schützen" "Siitä oikealla, pellolla jalkaväkeä"
"Visier 400" "Tähtäimet 400m"
"Feuer frei" "Tuli vapaa"

Kiväärimiehet liitetään tulitaisteluun:
"Schützen" "Kiväärimiehet"
"Visier 400" "Tähtäimet 400m"
"Dasselbe Ziel" "Sama kohde"
"Feuer frei" "Tuli vapaa"

 

7.1.5.4 Yksi sotilas avaa tulen

"Geradeaus Kirchturm" "Suoraan edessä, kirkontorni"
"Rechtes oberes Fenster, darin feindlicher Beobachter" "Oikeassa yläikkunassa vihollisen tähystäjä"
"Gefreiter K. schießen Sie ihn mit Zielfernrohrgewehr ab" "Kiväärimies K. ampukaa hänet tarkkuuskiväärillä"
"Visier 350" "Tähtäimet 350m"
"Ich beobachte mit Fernglas" "Minä tähystän kiikareilla"
"Feuer frei" "Tuli vapaa"

 

7.1.5.5 Muita tärkeitä komentoja tulitaistelussa

"Feuer einstellen" "Tuli seis"
"Feuer geben wo ich schiesse" "Tulta sinne, minne minä ammun"

 

7.2 Eteneminen

Kun olosuhteet ovat otolliset, ryhmänjohtaja tutkii maastoa, josta ryhmä aikoo edetä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää suojaisiin maastonkohtiin. Ryhmänjohtaja kehittää hyökkäyssuunnitelman ja määrittelee jokaisen hypyn pituuden. Etenevän ryhmän tulee olla tiivis, jotta ryhmänjohtajan on helpompi johtaa etenemistä ja etenemisen tehokkuus säilytetään. Tehokkaan vihollistulen alaisuudessa ryhmä etenee mahdollisimman nopeasti. Ryhmä etenee ilman komentoa, jos

 

  • vihollisjoukot joutuvat tykistötulen, raskaiden aseiden tulen tai toisen ryhmän tulen alaisuuteen
  • vihollisjoukot lopettavat tulituksen
  • panssaroidut ajoneuvot jähmettävät vihollisen
  • lentokoneet tuhoavat vihollisasemia
  • sumu tai savu peittää vihollisen näköyhteyden.

 

Ryhmän eteneminen suoritetaan kahtena osastona. Toinen osasto etenee toisen antaessa suojatulta. Osia vaihdetaan jokaisen hypyn jälkeen. Hypyn pituus vaihtelee vihollistulen sekä omien joukkojen tulen tehokkuudesta sekä maastonmuodoista. Pitkiä hyppyjä tulee suorittaa, jos maasto on tasaista ja vailla suojaa. Pitkät hypyt parantavat hyökkäyksen nopeutta ja agressiivisuutta, mutta ovat alttiita vihollistulelle. Lyhyet hypyt rajoittavat vihollistulen tehokkuutta ja ovat suositeltuja, jos suojaa on tarjolla. Ryhmänjohtaja voi määrätä yksittäisten miesten hyppyjä tilanteen niin vaatiessa.

Jos konekiväärin asemaa vaihdetaan jatkuvasti, Konekivääriampujan avustaja suorittaa hypyn ennen ampujaa ja valmistelee seuraavan aseman konekiväärille.

Kuullessaan tykkien lähtölaukaukset tai tykistötulen pudotessa ryhmän alueelle, pysäyttää se etenemisen ja suojautuu. Ryhmän tulee välttää tykistötulessa etenemistä mikäli mahdollista, mutta vaikeassa tilanteessa iskemäkentän yli voidaan juosta tulituksen tauotessa. Tällaisissa tilanteissa jokainen ryhmän jäsen suojautuu ja suorittaa hyppynsä ilman eri komentoja ottaen esimerkkiä ryhmänjohtajasta tai ryhmän varajohtajasta. Ryhmä jatkaa etenemistään normaalisti mikäli tykistötulesta ei ole sille vaaraa.

 

7.2.1 Esimerkkejä käskyistä

Ryhmänjohtajan tehtyä etenemissuunnitelman hän suorittaa etenemiskäskyn, jossa käsketään valmistautua hyppyyn sekä kerrotaan hypyn päämäärä.

"Stellungswechsel vorbereiten" "Valmistautukaa asemanvaihtoon"
"Nächster Sprung, drahtsperre" "Seuraava hyppy, piikkilankaeste"

Tämän jälkeen miehet varmistavat aseensa, sulkevat patruunataskunsa ja suojautuvat odottamaan hyppäyskomentoa. Konekivääriampuja valmistelee konekiväärinsä hyppyä varten ja valmistautuu avaamaan tulen nopeasti uudesta asemasta. Konekiväärin ammusmies pitää huolen, että vanhaan asemaan ei jää varusteita tai ammuksia.

Kun ryhmänjohtaja olettaa kaikkien olevan valmiina hyppyyn, hän komentaa ryhmäänsä aloittamaan hypyn seuraavasti:
"Sprung" "Hyppy"
"Marsch, marsch" "Mars, mars"

Ryhmänjohtaja päättää hypyn komennolla
"Stellung" "Asemiin"

 

7.3 Hyökkäystyypit

Pääasiallinen hyökkäysohjesääntö on piirittää ja tuhota vihollinen. Aselajien yhteistyön tavoite hyökkäyksessä on saattaa panssaroidut joukot ja jalkaväki kohtaamaan vihollinen riittävällä tulivoimalla ja paineella. Ylivoimainen mies- ja tulivoima, panssaroitujen joukkojen sijoittaminen sekä yllätyksen suoma etu ovat hyökkäyksen pääelementtejä.

 

7.3.1 Sivustahyökkäys (Flankenangriff)

Tehokkain hyökkäys saavutetaan vihollisen sivustasta. Sivustaan siirrytään joko kääntymällä rintamasta tai kiertämällä vihollisen sijainti. Sen tarkoituksena on yllättää vihollinen eikä antaa aikaa vastatoimille. Koska tämän tyyppinen hyökkäys vaatii liikkuvuutta sekä vihollisen harhauttamista toisista asemista, sen valmistelut saavutetaan tehokkaimmin etäältä. Joukkojen siirtäminen lähietäisyyksiltä voidaan suorittaa vain erikoisen suosivassa maastossa tai yöllä. Hyökkäys molemmilta sivustoilta suoritetaan vain, jos omien joukkojen oletetaan olevan selvästi vihollista suuremmat.

 

7.3.2 Kiedonta (Umfassungsangriff)

Kiedonta on yhdistelmä suoraa sekä sivustahyökkäystä. Se voidaan suorittaa vain toiselta tai molemmilta sivustoilta ja käsittää myös hyökkäyksen edestä, joka sitoo vihollisjoukot. Mitä syvemmälle vihollisen selustaan kiedonta ulottuu, sen suurempi todennäköisyys on tulla itse kiedotuksi. Tämän vuoksi suuren reservin määrä on tarpeellinen. Kietomisen onnistuminen riippuu vihollisen kyvystä sitoa joukkojaan pahimmin uhattuihin suuntiin.

 

7.3.3 Piiritys (Einkreisung)

Piiritys on todella ratkaiseva hyökkäyksen muoto, mutta usein paljon vaikeampi suorittaa kuin sivustahyökkäys tai kiedonta. Piirityksessä vihollisjoukkoon ei hyökätä lainkaan edestä tai edestä hyökätään vain pienellä joukolla samaan aikaan, kun suurin osa joukoista kiertää vihollisen ympärille tarkoituksenaan saattaa vihollinen pois asemistaan. Tämä vaatii suurta liikkuvuutta sekä harhautusta.

 

7.3.4 Suora hyökkäys (Frontalangriff)

Suora hyökkäys on vaikein hyökkäyksen muoto. Se iskee vihollisen vahvimpaan kohtaan ja vaatii siksi suuren mies- ja kalustoylivoiman. Suora hyökkäys tulisi suorittaa vain kohdassa, jossa jalkaväki on kykenevä murtautumaan suojaiseen paikkaan vihollisen linjassa. Suoran hyökkäyksen rintaman tulee olla suurempi kuin valitun murtokohdan (Schwerpunkt) leveys, jotta vihollinen saadaan sidottua sivustoiltaan. Hyökkäykseen tulee valmistella riittävät reservit vihollisen reservien torjuntaan.

 

7.3.5 Epäsuora hyökkäys (Flugelangriff)

Hyökkäyksellä, jossa joukot kohdistetaan vain osaksi suoraan vihollisen rintamaa kohden on suurempi onnistumismahdollisuus kuin suoralla hyökkäyksellä, sillä vain toinen sivusta omista joukoista on alttiina vihollistulelle. Hyökkäys voidaan suorittaa molemmilta tai vain toiselta puolelta vihollista. Hyökkäyksessä oman joukon kääntäminen saattaa antaa mahdollisuuden sivustahyökkäykselle tai kiedonnalle.

 

7.4 Asemiin murtautuminen

Vihollisasemia vastaan hyökätessä jopa yhden ryhmän onnistunut eteneminen saattaa johtaa koko vihollissektorin haltuunottoon. Yksi ryhmä murtautuessaan vihollislinjoihin voi aiheuttaa suurta sekasortoa ja siirtää huomiota pois hyökkäävästä pääjoukosta.

 

7.4.1 Esivalmistelut

Vihollisasemiin murtautuminen on yleensä ryhmänjohtajan päätös. Hän etenee niin lähelle vihollisasemia kuin mahdollista saattamatta ryhmää vaaraan. Ennen asemiin murtautumista ryhmänjohtaja kokoaan miehensä saadakseen paremman kontrollin tulevasta tilanteesta. Päätös asemiin murtautumisesta täytyy koordinoida tulitukiosaston sekä joukkueenjohtajan kanssa siten, että omien joukkojen tuli on edellä murto-osastoa. Ryhmän jokainen jäsen valmistautuu lähitaisteluun seuraavasti:

 

  • kivääreihin ladataan 5 patruunaa ja pistimet kiinnitetään
  • määrätyt kranaatinheittäjät valmistelevat kranaattinsa
  • Konekivääriampuja valmistelee konekiväärinsä ammuttavaksi liikkeestä
  • konepistooli valmistellaan ammuttavaksi liikkeestä
  • pistooli ladataan ja pidetään valmiina kädessä

 

 

7.4.2 Murtautuminen

Viholliseen vaikutetaan koko tulivoimalla hetkeä ennen varsinaista murtautumista. Konekivääri ampuu liikkeestä ja etenee muodostelman keskellä. Ryhmä murtautuu vihollisasemiin huutaen "Hurra!", joka on merkki joukkueen trumpeteerille soittaa signaali "Rasch vorwärts!" (Nopeasti eteenpäin!).

 

7.4.3 Murtautumisen jälkeen

Jos hyökkäys onnistuu, vallattu alue turvataan ja miehet määrätään asemiin. Pakenevat joukot tuhotaan tulella. vangit riisutaan aseista ja lähetetään takalinjaan aseistetun vartion saattamana. Ryhmänjohtaja laskee miehensä heti tilanteen niin salliessa. Haavoittuneet hoidetaan ja kuolleet raportoidaan sekä evakuoidaan. Jos ryhmän tulee avustaa naapuriryhmien hyökkäystä, ryhmänjohtaja ohjaa koko ryhmän tulen kyseiselle murtoalueelle.

 

7.5 Asemien turvaaminen

Juuri vallattuja asemia tulee pitää hallussa maksimaalisella tehokkuudella. Ryhmä saa tiedon taistelusuunnitelmasta, asemastaan (Gruppennest), tulialueestaan sekä tulenavaussäännöistä. Ryhmänjohtaja kokoaa miehensä, määrää konekiväärin paikan sekä ohjeistaa sille tulialueen. Kiväärimiehet asetetaan konekivääristä oikealle, vasemmalle tai molemmin puolin. Asema (Gruppennest) määritellään maaston ja taistelutilanteen mukaan. Ryhmän asema saa olla korkeintaan 30m leveä ja muodostuu useasta taisteluasemasta, joissa jokaisessa on 2-3 miestä. taisteluasemien väli on 4-8 metriä. Jos uutta asemaa vastaan ei ole vihollistoimintaa, ryhmä aloittaa välittömästi taisteluasemiensa parantelun sekä taistelukenttätiedustelun.

 

7.5.1 Ryhmänjohtajan toimenpiteet asemien turvaamiseksi

1. Maastontiedustelu
  1. Paikallistetaan maasto, josta vihollinen voi lähestyä tai hyökätä suojaisasti
  2. Paikallistetaan vihollisasemat ja tulilinjat
2. Ryhmän asemien tiedustelu
  1. Paikallistetaan Konekiväärille asema
  2. Paikallistetaan Kiväärimiehille taisteluasemat
  3. Paikallistetaan Konekiväärille vaihtoasema ja suojaisa reitti sinne
3. Asemien rakentaminen
  1. Raportoidaan ryhmän tulialueesta joukkueenjohtajalle
  2. Tuodaan ryhmä asemiin
  3. Miehet valmistautuvat kaivautumaan: varustus riisutaan kaasunaamaria lukuunottamatta ja lapio sekä telttaosa otetaan esille
  4. Miehet ohjeistetaan asemista ja tulialueesta
  5. Tulilinjat raivataan etumaastoon
  6. 2/3 ajasta kaivetaan ja 1/3 naamioidaan asemia
4. Ryhmän rakentaessa asemia
  1. Otetaan yhteyttä naapuriryhmien asemiin ja raskaisiin jalkaväen aseisiin
  2. Määritetään etäisyydet tärkeisiin maastonkohtiin etumaastossa
  3. Tarkkaillaan ja avustetaan taisteluasemien rakentamista
  4. Tarkistetaan asemien naamiointi vihollisen puolelta
5. Valmistautuminen puolustukseen
  1. Määrätään vartiovuorot
  2. Tarkka käsky miehille:
    • Nimetyistä maastonkohdista ja alueista, joista hyökkäystä odotetaan
    • Taistelutilanteesta: tulenavaussäännöt, toiminta panssarivaunuja vastaan, toiminta kaasuhyökkäyksessä, tulitoiminta yöllä
    • Joukkueen ja komppanian komentopaikkojen sijainnit sekä kulkureitit niihin
  3. harjoitellaan taisteluasemien miehittämistä
  4. Tarkastetaan aseet
  5. Määrätään asemienparantelu- ja nukkumisvuorot

 

7.6 Tiedustelu

Tiedusteluosaston (Spähtrupp) vahvuus ja kokoonpano määritellään kyseessä olevan tehtävän mukaan. Normaalisti tiedustelu suoritetaan koko ryhmän vahvuudella, jotta vihollispartioiden torjuminen tai väistäminen olisi helpompaa. Jos tehtävänä on ainoastaan tarkkailla, tiedusteluosasto voi koostua vain muutamasta miehestä. Jos vihollinen on puolustusasemissa, hyökkää vahva, useista ryhmistä koostuva, tiedusteluosasto joukkueenjohtajan johdolla vihollisasemia kohden paljastaakseen niiden sijainnin.

 

7.6.1 Esivalmistelut

Jokaisella tiedusteluosastolla on tietty tehtävä ja kyseisen osaston johtajan (Spähtruppführer) tulee tietää mitä informaatiota hänen täytyy tuoda takaisin. tiedusteluosastolla täytyy olla ennaltamäärätty turvallinen kokoontumispaikka paluuta varten. Tiedusteluosaston johtaja ohjeistaa miehiään partion tavoitteesta, jotta sen onnistumismahdollisuudet kasvavat.

Tiedusteluosaston johtaja on varustautunut kartalla tai piirustuksella alueesta, kiikareilla, kompassilla, kellolla, lehtiöllä, kynällä, värikynillä, pillillä, värillisillä soihduilla varustetulla valopistoolilla sekä taskulampulla.

Ennen tiedustelutehtävää tiedusteluosaston johtaja selvittää ohjeet koskien partionnin lopputuloksen palautusta, selvittää tunnussanat sekä muut tunnukset sekä tekee pyynnön erikoisista aseista ja/tai varusteista, kuten:

 

  • lisäammuksista, konepistooleista, panssarintorjunta-aseista
  • erikoisvaatetuksesta kuten esim. kenttälakin (feldmütze) sekä mahdollisten maastopusakoiden (tarnjacke) käytöstä
  • lisämuonasta ja -vedestä

 

 

7.6.2 Liikkuminen

Tiedusteluosasto etenee maastossa suojaisasti tarkkailupisteeltä toiselle. Lähestyttäessä vihollisasemia tarkkailupisteiden etäisyydet toisistaan ovat pienempiä. Jos vihollista havaitaan, tiedusteluosaston johtaja etenee muutaman miehen kanssa lopun osaston tullessa suojaisasti perässä valmistautuneena avaamaan tuli. Jos havaittu vihollinen osoittautuu vihollispartioksi, tulee se kiertää tai odottaa sen siirtymistä tiedusteluosaston ohi. Jos edellämainitut eivät ole mahdollisia, tulee vihollispartio tuhota. Vankeja tulee ottaa mikäli mahdollista. Vangit voivat olla paras informaatiolähde koskien vihollista. Pimeässä tiedusteluosasto pysähtyy tietyin aikavälein kuuntelemaan alueen ääniä.

 

7.6.3 Raportointi

Tiedusteluosastot ovat tehokkaita vain, jos niiden keräämät tiedot raportoidaan omille joukoille mahdollisimman nopeasti. Vihollispartioiden väistely paluuvaiheessa ei ole suotavaa, sillä se viivästyttää tiedustelutietojen raportointia. Tiedusteluosaston johtaja päättää mitä raportoidaan ja koska. Vihollishavainnot raportoidaan välittömästi ellei muutoin ole määrätty. Myös tieto siitä, että tietty alue on vapaa vihollisesta, saattaa olla tärkeää. On muistettava, että osasto heikkenee aina kun siitä irrotetaan joku viemään viestiä omille joukoille.

 

7.6.4 Paluu

Tiedusteluosaston edetessä sen jokaisen jäsenen tulee painaa mieleensä tärkeitä maastonkohtia, jotta paluu sujuu ongelmattomasti. Paluureitin merkitseminen on tärkeää etenkin yöllä. Jos vihollisjoukkojen läsnäolo estää tiedusteluosaston paluun, viholliseen hyökätään, tai omien joukkojen hyökätessä viholliseen tiedusteluosasto odottaa paikallaan ja liittyy omiin eteneviin joukkoihin niiden murtauduttua vihollisen läpi.

 

7.7 Vartiointi

Vartioita kierrätetään yleisesti ryhmäkoossa, mutta vartioiva joukko voi olla myös suurempi. Vartioiva ryhmä takaa muun voimiaan keräävän joukon turvallisuuden. Vartioryhmä estää vihollispartioiden ja -joukkojen pääsyn omien joukkojen asemiin tai alueille. Vartioryhmän tukena on aina raskas konekivääri, kevyt konekivääri, panssarintorjunta-, kranaatinheitin- tai pioneeri-osasto. Vartioryhmän varusteisiin kuuluu mm. seuraavaa:

 

  • panssaria läpäisevät ammukset
  • käsikranaatteja
  • valopistooli
  • polkupyörät läheteille mikäli mahdollista.

 

Pioneerijoukot saattavat avustaa puolustuksessa asettamalla tie-esteitä. Panssarintorjunta-aseita käytetään suojaamaan em. esteitä.

 

7.7.1 Yleisiä ohjeita vartioille

Vartiomihen tulee tarkkailla etumaastoa vihollistoimintaan liittyvistä tapahtumista ja raportoida ne ryhmänjohtajalle. Jokaisen vartijan tulee tietää vartioinnin perusteet:

 

  • vihollistilanne ja -sijainti
  • oman ryhmän tehtävä (esim. 2.Gruppe, 11./I.R 17 vartiotehtävissä tieuralla A-B)
  • omien joukkojen tilanne ja sijainti sekä kommunikointitapa heidän kanssaan
  • suojeltavan joukon sijainti ja reitti heidän asemiinsa
  • tärkeät maastonkohdat
  • toiminta vihollisen hyökätessä erityisesti panssaroiduilla ajoneuvoilla
  • tunnussana ja vastatunnussana

 

 

7.7.1.1 Tunnussanan käyttö

Vartiomiehen tulee kohdata Jokainen vartioasemia lähestyvä henkilö komennolla "Halt! Wer da?" (Seis! Kuka siellä?). Lähestyvän henkilön tulee pysähtyä ja vastata oikealla tunnussanalla. Vartiomies tunnistaa tunnussanan ja vastaa siihen vastatunnussanalla. Lähestyvä henkilö saa näin luvan kulkea vartion läpi. Vartiomies saattaa myös vaatia tuntemattomaa henkilöä näyttämään henkilötodistuksensa. Jos henkilö ei pysty todistamaan henkilöllisyyttään, Vartioryhmän ryhmänjohtaja saattaa hänet esimiehensä luo.

Jos lähestyvä henkilö ei pysähdy vartiomiehen toistettua pysähtymiskäskynsä kolmatta kertaa tai ei osaa vastata tunnussanalla, vartiomies avaa tulen.

 

7.7.2 Ryhmänjohtajan vastuualueet vartiointiin liittyen

Ryhmänjohtaja on vastuussa vartioivan ryhmänsä toiminnasta ja valvonnasta. Jos ryhmänjohtaja lepää, on ryhmän varajohtaja komennossa. vastuualueeseen kuuluu:

 

  • vartioasemien, esteiden ja tukevien aseiden (konekivääri, panssarintorjunta jne.) sijainti
  • vartion (Posten) sijainti
  • vartiovuorot
  • hälytyksen tyyli (valomerkki, laukaukset, huudot)
  • muun ryhmän sijainti
  • asemien parantelu
  • asemien miehittämisen harjoittelu

 

 

7.7.3 Tarkastuspisteet

Tarkastuspisteillä valvotaan asemien läheisyydessä kulkevaa ajoneuvoliikennettä. Tarkastuspisteillä on yleensä 2-3 miestä muiden levätessä tai nukkuessa sen läheisyydessä. Yksi miehistä on vastuussa liikenteenohjauksesta sekä ajoneuvotarkastuksista. Hänen varustukseensa voi kuulua konepistooli sekä valopistooli. Tupakointi saattaa olla sallittua mikäli vartiomiehen on mahdollista istua tai maata odotellessaan.

 

7.8 Asemien puolustaminen

Vihollisen hyökätessä ryhmä avaa tulen ryhmänjohtajan käskystä. Jos vihollinen pääsee liian lähelle, jokainen sotilas on velvollinen käyttämään asettaan tuhotakseen vihollisen suojastaan huolimatta. Jos ryhmä joutuu piiritetyksi, se hyökkää takaa tai sivustasta tulevaa vihollista vastaan ja estää vihollisreservien pääsyn linjojen taakse.

Tarkka-ampujat ovat erikoiskoulutettuja kiväärimiehiä aseinaan kiväärit teleskooppisilla tähtäimillä. He tukevat joukkoa kohteenaan vihollisen komentajat, tiedusteluosastot sekä viestinviejät.

 

7.8.1 Panssarintorjunta

Jos vihollinen hyökkää panssarivaunuilla tai panssaroiduilla ajoneuvoilla, ryhmänjohtaja raportoi siitä joukkueen johtajalle välittömästi ja ohjeistaa ryhmää, kuinka panssarivaunut tuhotaan. Ryhmä ampuu panssariajoneuvojen mukana kulkevia vihollisia erottaakseen ne ajoneuvoista. Jos panssariajoneuvot tulevat panssariaseiden kantomatkan sisälle, ryhmä ampuu niillä lähintä panssariajoneuvoa. Jos panssarivaunut etenevät ryhmän asemiin, sotilaiden tulee pysyä poteroissaan, jotka suojaavat miehiä yliajolta. Jos panssarivaunut jatkavat matkaa lävistettyään asemat, tulee miesten ampua vaunuja seuraavaa vihollisen jalkaväkeä.

 

7.9 Vetäytyminen

Vetäytyminen voi olla joko suunniteltua tai vihollisen toiminnan seurauksena pakotettua. Jos ryhmänjohtajalla on käsky pitää asemia tietyn ajan verran, hän valmistelee suojaisan ja turvallisen vetäytymisreitin, jota ryhmä käyttää tilanteen tullessa. Ryhmänjohtaja voi komentaa vetäytymisen tai määrätä maastosta kohdan, jonka vihollisen ylitettyä ryhmä vetäytyy. Vetäytyminen yöllä suoritetaan äänettömästi. Päivällä ryhmä vetäytyy yksitellen lukuunottamatta tilannetta, jossa suojatulta on tarpeeksi tai ryhmä on viholliselle näkymättömissä. Jos ryhmä vetäytyy vihollisylivoiman ja -tulen alaisena, jahtaavat vihollisjoukot pysäytetään tulella vetäytymisen aikana otetuista asemista. Naapuriryhmät tukevat toisiaan tulella tilanteen mukaan. Jos ryhmä saa käskyn vetäytyä tulittamatta vihollista, se ei saa estää tukevan osaston näköyhteyttä viholliseen.


Viimeksi päivittänyt Korhonen: 26.07.2008